lauantai 31. joulukuuta 2016

Summa summarum

Laitoin Goodreadsin lukuhaasteeseen rohkeasti 30 kirjaa, kun viimevuotinen 20 ylittyi kannustavasti peräti viidellä kirjalla. Vannoin, että saan haasteen suoritettua vaikka mikä olisi, mutta vuoden viimeisenä päivänä on pakko myöntää tappio: saldo jäi kahteenkymmeneenviiteen kun ei lasketa mukaan kahta, jotka olin lukenut jo aiemmin. En vieläkään käsitä, miten joku ehtii lukea vuodessa yli 50 kirjaa. Itse en ole pystynyt moiseen sitten yläasteen. Hieman käy kateeksi, koska olisi hauskaa ehtiä luke enemmän, heh.

Koska minullahan ei ole tarpeeksi kirjoa, pyysin uutta Homeros-suomennosta joululahjaksi. Lahjan antaja ei kuitenkaan ollut varma olinko toivonut juuri kyseistä teosta, joten sain myös kuvan Tolkien-kirjan. Aikamoista hemmottelua. Suomalaisen alesta löytynyt David Suchetin muistemateos vaikuttaa hauskalta ja aika kevyeltä, mukana myös kuvia!

Listoja on kiva tehdä, joten tässäpä vuonna 2016 lukemani kirjat. Lihavoidut  ovat omasta
hyllystä.

J.R.R Tolkien: Taru Sormusten herrasta (uusinta)
Siri Pettersen: Odininlapsi
Hanna Kauppinen: Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Loius Stevenson: Aarresaari
Ama Ata Aidoo: Muutoksia -eräs rakkaustarina
George Orwell: Vuonna 1984
Eric Hobsbawm: The Age of Empire
Suomalaisen arjen historia 1
Osmo Jussila, Seppo Hentilä, Jukka Nevakivi: Suomen poliittinen historia
Pablo Neruda: Kapteenin laulut
Rainbow Rowell: Fangirl
Jeff Vandermeer: Hävitys
Rainbow Rowell: Carry on
Guy Gavriel Kay: Kesäpuu
Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi
Stephanie Meyer: Houkutus

Anatoli Gordijenko: Kuoleman divisioona
F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
Sari Vuoristo: Säätiedotus merenkulkijoille
Satu Taskinen: Täydellinen paisti
Hayao Miyazaki: Nausicaa 1 (sarjakuva, lasken kuitenkin mukaan tällä kertaa)
Suzanne Collins: Nälkäpeli 2, Vihan liekit
Vladimir Nabokov: Lolita
Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä
Nathanael West: Iisi miljoona
J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (uusinta)
P.G. Wodehouse: Kiitos, Jeeves


Mietiskellessäni vuoden aikana luettuja kirjoja, olen ihan tyytyväinen. Mukana on todella erinomaisia lukukokemuksia, joiden muistoa muutamat surkeatkaan kirjat eivät himmennä. Olen myös iloinen siitä, että olen onnistunut sivistämään itseäni varsin monipuolisesti. Juha Itkosen Hetken kohtava valo jäi kesken noin sivun 70 kohdalla, mutta en ole aikeissa palata. Muut keskeneräiset tulen varmasti lukemaan loppuun mikä sekin on positiivista. Minulla on paha tapa jättää kirjoja kesken.

Välillä kirjoja tulee valituksi sen perusteella, että ne ovat kevyitä ja niitä voi sitten lukea lyhyissä pätkissä bussissa. Tämä on se asia, jonka haluaisin muuttaa omissa lukutavoissani. Harmittaa katsella hyllyssä olevia kaikkia hienoja kirjoja, jotka odottavat joululomaa, kesälomaa tai jotain vastaava hetkeä, jolloin niihin on aikaa uppoutua. Sitten ihmettelen kun niitä hetkiä ei koskaan tule ja kirjat lojuvat lukemattomina hyllyssä. Pienenä missionani kuluneena vuonna on itse asiassa ollut omien kirjojen lukeminen. Ei nyt ihan epäonnistunut tavoite. Prosessia tosin hidastaa se, että usein luetut omat kirjat päätyvätkin kiertoon, jolloin hylly on taas täynnä vain lukemattomia.

Uusia kirjojakin ostin jonkinmoisen kasan. En kyllä osaa enää sanoa, mitkä kaikki kirjat on hankittu tänä vuonna ja mitkä sitä aiemmin. Kirjaston poistomyynnistä ja kierrätyshyllystä tulee tämän tästä napattua mukaan jotain, joka jää odottamaan lukemista varaston kirjahyllyyn. Tein äitini kanssa diilin, että jos hän lukee sata ensimmäistä sivua Sormusten herraa niin minä luen Seitsemän veljestä. Kuten huomaa, äitini on selkeästi neuvotellut itselleen paremmat ehdot. Suostun kuitenkin haasteeseen, sillä aukko sivistyksessä korjataan vaikka hammasta purren. Vuodeksi 2017 on niin monta hyvää kirjaa odottamassa, että siitä ei voi kuin tulla mainio lukuvuosi.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

Katujen kasvatti Sonja O. lentää pienen korttelipihan asvalttisuppilosta avaraan valoon, kiitoratoinaan Sörkan kadut, treenisalit, kuppilat, harrastajakirjoittajapiirit, dorkalan pitkät puunatut käytävät, Leningradin öiset ulitsat ja sotaa edeltävän Viipurin iloinen huvielämä…

Anja Kauranen (nyk. Snellman) kirjoitti vuonna 1981 ilmestyneellä esikoisromaanillaan itsensä suuren yleisön tietoisuuteen. Sonja O. kävi täällä on muistutus siitä, että naisenkin on saatava etsiä, kokeilla, erehtyä, vaeltaa, luoda, rakastaa vapaasti. Vahvasti eroottinen ja älyllinen romaani on tutkielma lahjakkaan tytön kehittymisestä, miehen ja naisen välisistä suhteista, tabuista ja kaksinaismoraalista sekä sukupolvien välisestä kuilusta.


"Palkittu kohukirja" lukee erään Sonja O kävi täällä painoksen kannessa. Kyseessä on nimenomaan kohukirja, sekä hyvässä että pahassa. Sonja O kävi täällä on kirjoittajansa läpimurtoteos, joka erottuu massasta suorapuheisuudellaan. Kaurasen romaani ei tosiaan jättänyt minuakaan kylmäksi, ikävää vain, että sen herättämät tunteet eivät olleet kovinkaan positiivisia.

Lukukokemustani hallitsi valtavan paljon teoksen kieli. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta inhoan puhekieltä kirjallisuudessa ja se tekee lukemisesta lähinnä erittäin nihkeää. Teoksen päähenkilö Sonja kertoo tarinansa jonkinlaisella stadin slangilla ja välillä joukossa on hänen perheenjäsentensä eteläkarjanmurteisia monologeja. Tyyliä voisi kuvailla myös vimmaiseksi: virkkeet ja listat ovat pitkiä, aivan kuin kertoja yrittäisi sanoa mahdollisimman paljon ennen kuin happi loppuu.

Jos Kaurasen tarkoitus on ollut kirjoittaa provosoivasti, siinä hän on onnistunut. Kääntöpuolena sitten onkin, että raflaavuus tuntuu auttamattoman itsetarkoutuksellista eikä se oikein antanut minulle mitään. Inhosin syvästi Sonjan eri miehille keksimiä lempinimiä: Reijo Seilori, Kissamies ja niin edelleen. Nämä ovat tietysti henkilökohtaisia mieltymyksiä ja se, mikä minussa herättää lähinnä turhautumista, voi jotakuta toista viehättää ja inspiroida.

En myöskään erityisemmin lämmennyt itse tarinalle. Sonjan koko elämä on täynnä kaikenlaisia rankkoja tapahtumia, ja hänen onnettomuutensa on suoraa jatkumoa edelliseltä sukupolvelta. Sonja O kävi täällä menee siihen kliseiseen kasvutarinoiden muottiin, jossa oletetaan kovien kokemusten jotenkin tekevän ihmisestä kypsän. Olisin halunnut nähdä Sonjan enemmän oman elämänsä hallitsijana kuin päämäärättömänä ajelehtiana, joka ajautuu surkeasta ihmissuhteesta toiseen.

Palatakseni vielä lopuksi tähän kohukirja-aspektiin: arvostaisin, jos Kaurasella olisi teoksessaan muutakin annettavaan kuin se, että se on raju. Sonja O kävi täällä muistuttaa tässä mielessä Charlotte Rochen "tabuja rikkovaa" Kosteikkoja-romaania. Viimeksi mainittu jäi noin kolmasosan jälkeen kesken todetessani, että olin jo lukenut tarpeeksi monesta päähenkilön eritteisestä seksifantasiasta. Tosin, Kosteikkoja on Sonja O:hon verrattuna hyvin köykäinen kirja ilman mitään kielellistä kunnianhimoa. Yleisön reaktiot näiden kahden teoksen välillä ovat huomattavan erilaiset. Kosteikkoja ei varmasti jää Sonja O:n kaltaiseksi kulttikirjaksi eikä siitä kukaan tunnu löytävän mitään hyvää sanottavaa. Uskoisin Kaurasen aiheuttaman järkytyksen olleen enemmän positiivista kuin negatiivista. Jos hän on muuttanut käsityksiä siitä, mitä ja miten nainen voi kirjoittaa, on se jo jonkinlainen ansio.