Orwellin Vuonna 1984 on
varsinainen klassikoiden klassikko. Tämä on niitä kirjoja, jotka minun on pitänyt lukea jo vuosia, mutta en ole jostain syystä saanut aikaiseksi. Kirjan lähtökohdat
lienevät tuttuja niillekin, jotka teosta eivät ole lukeneet. Tulevaisuuden totalitaristisessa
valtiossa elävä Winston Smith työskentelee Puolueelle, kuten kaikki muutkin
proletariaattia lukuun ottamatta. Hänen työkuvaansa kuuluu historian
uudelleenkirjoittaminen ylhäältä tulevien ohjeiden mukaan: näin Puolue on aina
erehtymätön ja ihmisten ymmärrys historiasta katoaa.
Vuonna 1984 on nokkeluudellaan
viihdyttävä, kauheudessaan vaikuttava. Teoksen maailma on lohduton, sillä
tarkkailu on viety äärimmäisen syvälle eikä pakopaikkaa ole. Orwellia on
inspiroinut Neuvostoliitto, mutta omat ajatukset vaelsivat väistämättä
Pohjois-Koreaan, joka on nykyään varmasti lähimpänä kirjan kauhukuvaelmaa. Kun
Pohjois-Korean puoluekokouksesta näytettiin uutiskuvaa, ”kahden minuutin viha”
tuli välittömästi mieleen. Tosin sillä erotuksella, että pohjoiskorealaiset
huusivat riemusta.
Kirjassa esitetty
uuskieli oli kiehtova.
”Mitä kumman virkaa on sellaisilla sanoilla, jotka eivät merkitse mitään muuta kuin toisen sanan vastakohtaa? Sanahan sisältää itsessään oman vastakohtansa. Ajatellaanpa nyt esimerkiksi sellaista sanaa kuin ’hyvä’. Jos meillä on siis ’hyvä’, mihin tarvitsisimme ’huono’-sanaa? ’Epähyvä’ on aivan yhtä käytännöllinen….”
Uuskielen tarkoitus on
kaventaa ihmisten sanavarastoa, jotta ajatusrikokset muuttuisivat
mahdottomiksi. Puolue olettaa, että jos vapaa-sanan tarkoitusta rajoitetaan, he
eivät osaa ajatella vapautta. Olen usein pohtinutkin sitä, miten esimerkiksi
ihmisyhteisön ulkopuolella kasvaneet ns. susilapset hahmottavat maailman, sillä
heillä ei ole käytössään mitään abstrakteja käsitteitä. Villilasten on ollut
erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta, omaksua kieltä enää kriittisen vaiheen
ylitettyään. Vaikuttaisiko siis sanojen poisto kielestä sitä, etteivät ihmiset
enää kaipaisi vapautta? Epäilen, sillä kirjan maailmassa kaikki kuitenkin
elävät ihmisten parissa ja ihmiset ovat erittäin innovatiivisia kehittämään
uusia sanoja.
Kirjan klassikkoasema on
hyvin perusteltu ja aihe vieläkin ajankohtainen. Kuinkahan paljon Orwellia
kauhistuttaisi tämän päivän maailma, jossa ihmisten liikkeistä kertyy koko ajan
valtavat määrät tietoa niin valtiolle kuin yksityisille yrityksillekin. Minua
ainakin välillä kauhistuttaa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOn todella vaikuttavaa, kuinka tarkasti Orwelin teos on kuvannut tämäntyyppistä dystopian muotoa Pohjois-Koreaan verrattuna. Pohjois-Koreassa vielä muokataan historiaakin, niin kuin Orwelinkin teoksessa, esim. on valehdeltu urheiluotteluiden tuloksista ja heidän maan johtajien mahdottomista saavutuksista.
VastaaPoistaLänsimaissa ihmisen tarkkailu on kuitenkin erilaista ja vapaampaa, mutta meistä saatu tieto eri lähteiden kautta on kuitenkin kauhistuttavaa kun tiedon määrää miettii.
LeeviK
Toden totta, Pohjois-Korean meininki muistuttaa Orwellin dystopiaa häkellyttävän paljon: ensimmäisenä tulee mieleen juuri tuo mainitsemasi historian uudelleenkirjoittaminen. Pohjois-Koreassa myös vahditaan ”ajatusrikollisia” ja pyritään hankkiutumaan heistä eroon. En nyt muista tarkkaan, mutta olikohan kyseisessä maassa myös tapana tehdä ilmiantoja väärinajattelijoista?
PoistaLänsimaissa tarkkailu on tosiaan erilaista ja ihmiset antavat tietojaan vapaaehtoisesti. Tietojen kerääminen on kuitenkin niin nopeasti saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että sitä voi olla vaikea kontrolloida. Itsekään en tiedä, mitä kaikkea tietoja minustakin minustakin nettiprofiilien, evästeiden ja sijaintitietojen perusteella on olemassa. Vähän aikaa sitten oli uutinen ruotsalaisesta firmasta, joka asentaa työntekijöilleen mikrosiruja printtaamiseen, ovien avaamiseen ja ruoan ostamiseen (http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201704032200096455_ul.shtml). Hui!
Omasta mielestäni Orwellin 1984 oli lukukokemuksena kokanaisuudessaan hieman tylsä, koska alussa ei oikein tapahtunut mitään ja kirjan kieli tuntui raskaalta lukea.
VastaaPoistaOlen kyllä samaa mieltä siitä, että joissain kohdissa kirjan nokkeluus oli ihan viihdyttävä, mutta en pidä teosta niin mielenkiintoisena kun aluksi ajattelin sen olevan.
-Rasse
1984 on kyllä hieman raskas, varsinkin alussa lukeminen oli jotenkin tahmeaa. Jännittävän tarinan luominen on ehkä jäänyt Orwellilta vähän paitsioon, ja kirja on enemmänkin tutkielma yhdestä mahdollisesta yhteiskunnasta.
PoistaOrwellin kirjassa: Vuonna 1984 eletään maailmassa, jossa sananvapaus on erittäin rajoitettua ja jokaista liikettä seurataan. On mielenkiintoista ajatella että tämä kirja on kirjoitettu vuosina 1945-1949 ja sen tapahtumat ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan ennen. Kirjassa on tapahtuma jossa ajatuspoliisit(eli he jotka valvovat että kansalaiset tottelevat Puoleen sääntöjä) tulevat ja vievät Winstonin ja Julian. Viimevuosina tapahtui vähän samanlainen tapahtuma kun Edward Snowden koitettiin vangita siitä että hän paljasti valtion salaisuuksia erinäisistä sotarikoksista ja muista hämäristä asioista. Kirja on mielestäni kiinnostava ja todella vaikuttavaa siinä on se että melkein sata vuotta sitten kirjoitettu kirja on olennainen vielä tälläkin vuosisadalla.
VastaaPoistaToden totta, teos on valtavan ajankohtainen yhä edelleen! Se jos mikä on klassikon merkki. Väärinajattelijoiden ja hallitsijoille vaarallisten ihmisten eliminoiminen on toki ikuinen ilmiö. HS:n Heikki Aittokoski itseasiassa kirjoitti aiheesta kiinnostavan jutun vähän aikaa sitten: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005446041.html. Kuitenkin nykyisen teknologian avulla kaikki kansalaisten tarkkailu voidaan viedä aivan uudelle tasolle.
Poista