Napoleonin sotien melskeissä Britannian laivaston kapteeni Will Laurence tekee löydön, joka muuttaa hänen elämänsä kulun. Hän lyö joukkoineen taistelussa ranskalaisen laivan, jonka ruumaan on kätketty erittäin harvinaisen lohikäärmeen muna.
Eri maiden armeijoilla on tukenaan älykkäisiin, puhuviin lohikäärmeisiin perustuvat ilmavoimat. Willin löytämä lohikäärme on kuitenkin lajissaan ainutlaatuinen…
Alkaa tarina ihmeellisen lohikäärme Temerairen ja tämän nuoren lentäjän välisestä ystävyydestä. Yhdessä heidän on opittava ilmasodan salat, sillä Ranska – uskaliaan Bonaparten johdolla – kokoaa jo omia lohikäärmeitään voidakseen valloittaa Britannian maaperän. Laurence ja Temaire valmistautuvat tulikasteeseen!
Nappasin Naomi Novikin Kuninkaan lohikäärmeen kirjaston hyllyltä etsiessäni uutta luettavaa. Tällaista hupia tulee nykyään harvemmin harrastettua, sillä yleensä mietin pitkälle etukäteen, mitä haluaisin lukea. Novikin teos kuulosti houkuttelevalta erityisesti siksi, että en muista lukeneeni juurikaan lohikäärmeisiin keskittyviä fantasiakirjoja.
Kuninkaan lohikäärmeen päähenkilö Will Laurence on käytöstavoista ja hierarkioista tarkka laivaston upseeri, joka päätyy sattumien kautta lohikäärmeen lentäjäksi Britannian ilmavoimiin. Laurencessa on hieman chosen one- henkeä. Lohikäärme, jonka lentäjäksi kaavailtiin täysin toista miestä, valitseekin Laurencen. Kyseinen otus, Temeraire, sattuu vieläpä olemaan erityisen harvinaista lajia, huippuälykäs ja yhteistyö Laurencen kanssa sujuu alusta asti saumattomasti. Ehkä olisin toivonut, että Novik olisi saanut lohikäärmeistä irti jotain muuta, kuin sen, että ne ovat lentäviä liskoja, joilla on ihmisen älykkyys (sekä puhekyky) ja koiran lojaalisuus.
Kuninkaan lohikäärmeen juoni keskittyy Laurencen totutteluun uuteen elämäänsä lentäjänä ja lohikäärmeen kouluttajana. Lukijalle tulee myös selväksi laivaston ja ilmavoimien eroavaisuudet sopivan käytöksen ja pukeutumisen suhteen. Laurence on varsin puiseva päähenkilö, mutta onhan hänellä yksi intohimo – armeijan muodollisuuksien noudattaminen!
Voi olla, että olisin pitänyt Kuninkaan lohikäärmeestä enemmän, jos olisin lukenut sen huomattavasti nuorempana. Kenties Temeraire olisi tuolloin iskenyt voimakkaammin johonkin söpöyshermoon. Kuninkaan lohikäärmeessä oli sentään yksi todella söpö lohikäärme, melkoinen reppana, jota symppasin kovasti. Muuten teos oli valitettavan keskinkertainen kivoista ideoista huolimatta. Sen verran lyhyt opus oli sentään kyseessä, että jaksoin pinnistellä loppuun saakka.
