perjantai 1. joulukuuta 2017

Arthur Schnitzler: Unikertomus




Lääkäri Fridolin ja hänen vaimonsa Albertine muistelevat karnevaalinaamiaisissa käymäänsä eroottista kisailua, joka päättyy kotona kiihkeään rakasteluun. Nyt puolisot aistivat, he salaavat toisiltaan jotakin. Pian Albertine kertoo tunteneensa eroottista vetovoimaa tuntematonta nuorukaista kohtaan. Fridolin taas kuvailee unenomaista kohtaamistaan nuoren tytön kanssa.
Sairaskäynnillään Fridolin kiinnostuu oudosti potilaansa tyttärestä. Ajatuksistaan hämmentyneenä hän etsiytyy ensin ilotytön luo ja sitten ravintolaan. Illan päätteeksi lääkäri pääsee vanhan ystävänsä avulla soluttautumaan salaisiin eroottisiin naamiaisiin. Kotiin palattuaan Fridolin ei kuitenkaan ole varma, ovatko hänen kokemuksensa totta vai unta.

Arthur Schnitzlerin Unikertomus olisi voinut livahtaa minulta ohi, ellen olisi hiljattain törmännyt siihen Hyönteisdokumentti- blogissa. Nyt olen taas hieman viisaampi, kun en vielä muutama viikko sitten edes tajunnut Kubrikin Eyes Wide Shut-elokuvan perustuvan kirjaan! Unikertomus on itseasiassa suomennettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1928 komediallisella nimellä Tohtori eksyy erotiikkaan

Schnitzler tavoittaa tarinassaan erinomaisesti unenkaltaisen oudon logiikan, ja todellisuuden ja kuvitelman rajankäynti on kiehtovaa. Fridolin itse pohtii muun muassa sitä, miten jokin vanha uni saattaa palautua mieleen pitkän ajan jälkeen, jolloin ei enää osakaan sanoa, onko kyse omista kokemuksista vai unesta. Tällaiset mietiskelyt ovat tuttuja minullekin, sillä en ole aina varma, olenko sekoittanut unen todellisuuteen. 

Unikertomuksen tunnelma välittyy Kubrikin elokuvassa erittäin hyvin, vaikka tapahtuma-aika ja -paikka ovat muuttuneet. Unikertomus on suorastaan ihanteellinen elokuvasovitusta varten: siinä ei ole liikaa tapahtumia, dialogia tai hahmoja, jotka pitäisi änkeä kahteen ja puoleen tuntiin. Asetelma on sen verran universaali, että sen toimivuus ei ole voimakkaasti riippuvainen ympäristöstä tai aikakaudesta. 

Unikertomuksen ehtii lukea kiireisempikin, lukemassani laitoksessa sivuja oli 133. Pituutensa nähden varsin antoisa kertomus, joka jättää sopivasti hämmentyneeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti