Lääkäri Fridolin ja hänen vaimonsa Albertine muistelevat karnevaalinaamiaisissa käymäänsä eroottista kisailua, joka päättyy kotona kiihkeään rakasteluun. Nyt puolisot aistivat, he salaavat toisiltaan jotakin. Pian Albertine kertoo tunteneensa eroottista vetovoimaa tuntematonta nuorukaista kohtaan. Fridolin taas kuvailee unenomaista kohtaamistaan nuoren tytön kanssa.
Sairaskäynnillään Fridolin kiinnostuu oudosti
potilaansa tyttärestä. Ajatuksistaan hämmentyneenä hän etsiytyy ensin ilotytön
luo ja sitten ravintolaan. Illan päätteeksi lääkäri pääsee vanhan ystävänsä
avulla soluttautumaan salaisiin eroottisiin naamiaisiin. Kotiin palattuaan
Fridolin ei kuitenkaan ole varma, ovatko hänen kokemuksensa totta vai unta.
Arthur
Schnitzlerin Unikertomus olisi voinut
livahtaa minulta ohi, ellen olisi hiljattain törmännyt siihen Hyönteisdokumentti-
blogissa. Nyt olen taas hieman viisaampi, kun en vielä muutama viikko sitten
edes tajunnut Kubrikin Eyes Wide Shut-elokuvan
perustuvan kirjaan! Unikertomus on itseasiassa suomennettu ensimmäisen kerran
jo vuonna 1928 komediallisella nimellä Tohtori
eksyy erotiikkaan.
Schnitzler
tavoittaa tarinassaan erinomaisesti unenkaltaisen oudon logiikan, ja todellisuuden
ja kuvitelman rajankäynti on kiehtovaa. Fridolin itse pohtii muun muassa sitä,
miten jokin vanha uni saattaa palautua mieleen pitkän ajan jälkeen, jolloin ei
enää osakaan sanoa, onko kyse omista kokemuksista vai unesta. Tällaiset mietiskelyt
ovat tuttuja minullekin, sillä en ole aina varma, olenko sekoittanut unen todellisuuteen.
Unikertomuksen
tunnelma välittyy Kubrikin elokuvassa erittäin hyvin, vaikka tapahtuma-aika ja -paikka
ovat muuttuneet. Unikertomus on suorastaan
ihanteellinen elokuvasovitusta varten: siinä ei ole liikaa tapahtumia, dialogia
tai hahmoja, jotka pitäisi änkeä kahteen ja puoleen tuntiin. Asetelma on sen
verran universaali, että sen toimivuus ei ole voimakkaasti riippuvainen
ympäristöstä tai aikakaudesta.
Unikertomuksen
ehtii lukea kiireisempikin, lukemassani laitoksessa sivuja oli 133. Pituutensa nähden
varsin antoisa kertomus, joka jättää sopivasti hämmentyneeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti