torstai 15. helmikuuta 2018

Oscar Hijuelos: Vanhan herran joulu



Kaunis, syvästi koskettava romaani anteeksiannosta ja ihmisen kyvystä rakkauteen

Tärkeimmät asiat herra Ivesin elämässä ovat tapahtuneet joulun aikaan. Monet hyvät asiat. Mutta sitten tulee myös joulu, jona hänen seitsemäntoistavuotias poikansa saa surmansa häiriintynen ampujan luodista.
Edward Ivesin elämä on ollut kaiken kaikkiaan onnellista. Hän menestyy työssään. Hän rakastaa syvästi vaimoaan ja kahta lastaan. Hän osaa nauttia arjen pienistä iloista. Jumalaan hänellä on läheinen ja luottavainen suhde.
Pojan julma mielivaltainen kuolema romahduttaa Ivesin maailman. Turhaan hän etsii tapahtuneelle tarkoitusta ja mielelleen rauhaa. Kunnes vihdoin, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kun joulun valot taas kimmeltävät, hän on valmis tapaamaan poikansa surmaajan.

Vanhan herran joulun tapahtumien taustalla elää monien kansallisuuksien asuttama New York 1950-luvulta näihin päiviin. Romaani kertoo aivan tavallisista ihmisistä, niistä jotka asuvat usein samassa kaupunginosassa koko ikänsä, tuntevat naapurinsa, jakavat toistensa ilot ja surut. 


En ole sesonkikirjojen tai –elokuvien suurkuluttaja, mutta joulun alla sain keksin, että ehkä joulufiilistä nostattaisi jokin jouluun liittyvä kirja. Muutamia vaihtoehtoja selattuani päädyin Oscar Hijueloksen Vanhan herran jouluun. Vanhan herran joulu kertoo Edward Ivesin elämäntarinan, johon olennaisesti liittyy hänen poikansa murha. Takakansiteksti (jonka perusteella lainasin kirjan) korostaa nimenomaan Ivesin pojan kuolemaa ja sitä seuraavaa anteeksiantoprosessia kirjan keskeisimpänä sisältönä. Tämä kirjatapaus oli jälleen hyvä muistutus siitä, että takakansi on kirjoitettu enemmänkin markkinointi- kuin informaatiomielessä, sillä lopulta Ivesin pojan kohtalo jää yllättävän pieneen rooliin. Harmi, koska vanhempi fokusointi olisi voinut tehdä ihan hyvää. Lisäksi Ivesin murhattu poika, jonka nimeäkään en enää muista, olisi kaivannut syvyyttä ja särmää ollakseen kokonainen hahmo. Poika oli nyt ennen kaikkea äärimmäisen hyveellinen, mikä tuntui tarpeettomalta: ikään kuin ihmisen väkivaltainen kuolema ei olisi jo itsessään tarpeeksi traagista.

Ivesin perhe asuu Manhattanilla, joka on vielä kirjan tapahtuma-aikaan varsin rosoinen. Kaupunkikuvaukset yleisestikin ovat kiinnostavaa antia kirjassa kuin kirjassa. Ivesin pojan murhaajalla on puertoricolaiset sukujuuret, ja tätä kautta nousee esiin kansojen sulatusuunin yhteiskunnalliset epäkohdat. Ivesin avioliittoa kuvaillaan varsin perusteellisesti. Ives tutustuu vaimoonsa Annieen piirustuskurssilla ja Annie onkin eräänlainen klisee kauniista, seksuaalisesti aktiivisesta ja boheemista taitelijasta. Hän muistuttaa vähän Aikamatkustajan vaimo- romaanin Clarea. Ives itse on varsin tavallinen tallaaja. Hän on katolilainen ja tämä seikka saa yllättävän paljon tilaa. Joskaan pohdinnat eivät missään vaiheessa pääse kovinkaan syvälliselle tasolle: Ives muun muassa pohtii, olisiko Jeesus tirkistellyt naista, jos siihen olisi tarjoutunut sattumalta mahdollisuus.

Vanhan herran joulu on ihan kelvollinen kirja, joka välillä pitkästytti ja toisaalta välillä myös ilahdutti. Alusta loppuun kirjassa oli jotenkin toiveikas ja lämmin henki, josta pidin. Mielestäni Vanhan herran joulu ei ollut erityisesti synkkä, joten se sopi hyvin joulunajan lukemistoon ja varmasti niillekin, jotka herkistyvät helposti.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti