Perinteiden ylläpito on tärkeää, siispä tässä pieni
katsaus vuoden 2018 kirjamaailmaan.
1. Oscar Hijuelos: Vanhan herran joulu
2. Fred Vargas: Sinisten ympyröiden mies
3. Eli Easton: How to Howl at the Moon
4. Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
5. Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja
6. Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta
7. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
8. Risto Vahanen, Seppo Fränti: Jolo – 140 päivää panttivankina viidakossa
9. Philip K. Dick: Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi
10. Stephen King: Tervetuloa Joylandiin
11. Merete Mazzarella: Marraskuu
12. Ulla Donner: Spleenish
13. Stephen King: Kauhun vuodenajat II
14. Julian Barnes: Puhumalla paras
15. Jari Salminen: Koulun pirulliset dilemmat
16. Chinua Achebe: Kaikki hajoaa
17. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa
18. Alice Kuipers: Tervesin äiti
19. Arthur C. Clarke: Avaruusseikkailu 2001
20. Neil Gaiman: Hämähäkkijumala
21. Philip K. Dick: Do Androids Dream of Electric Sheep?
luetut: 21, omasta hyllystä: 4
Edellisvuonna minulla taisi olla tavoitteena lukea
mahdollisimman paljon kirjoja, jotka omistan. Saavutinkin tavoitteen varsin hyvin,
ja puolet lukemistani kirjoista oli omasta hyllystä. Vuonna 2018 luin sen
sijaan ennätysvähän omistamiani kirjoja: vain neljä kappaletta eli joka
viidennen. Oikeastaan ei jaksa edes harmittaa, siellähän ovat hyllyssä
odottamassa.
Voin myös rehellisesti todeta, että vuosi 2018 ei
ollut minulle erityisen hyvä kirjavuosi, ehkä siksikin blogi on ollut varsin syvässä
horroksessa. Ehkäpä omissa lukutavoissa olisi kehitettävää. Viime vuonna luin
todella sirpaleisesti, jätin kirjoja kesken ja aloitin uusia tämän tästä.
Keskeneräisiin teoksiin on ollut vaikea palata, kun ajatukset ovat niistä jo etääntyneet
ja kenties siksi moni lukukokemus on jäänyt vaisuksi. Marraskuusta lähtien olen
lukenut aina yhden kirjan kerrallaan loppuun, jotta mieleni ei vaeltelisi keskeneräisissä
kirjoissa ja pystyisin paremmin keskittymään yhteen tarinaan kerralla.
Mikään ei kuitenkaan muuta sitä, että minun on ollut vaikea
nauttia lukemisesta. Huvin sijaan huomaan lukevani usein vain siksi, että
tekisin jotain järkevää sen sijaan, että roikkuisin tuntikausia netissä
tekemässä jotain turhaa. Ratkaisu dilemmaan voisi joko olla se, että teen
jotain muuta kuin luen, jos ei oikeasti huvita lukea (mitä?) tai valikoin luettavat
kirjat entistä tarkemmin (toisaalta teen tätä mielestäni jo nyt). Jaksaa myös
yhä kalvaa mieltä, että Dostojevskin Karamazovin
veljekset, jonka parissa jumitin koko kesän, on edelleen kesken, eikä sen
lukeminen tunnu yhtään sen houkuttelevammalta kuin aiemminkaan. Mietelmät viime vuodesta ovat siis varsin synkkiä. Toisaalta, jos haluaa ajatella positiivisesti (ja kuka ei halua), tästä on helppo parantaa.
