torstai 2. tammikuuta 2020

Summa summarum IV


1.     Ursula Le Quin: Kahdesti haarautuva puu
2.     Adam Silvera: More Happy Than Not
3.     Leena Krohn: Tainaron
4.     Ernst Cline: Ready Player One
5.     Maija Haavisto: Adeno
6.     Rainbow Rowell: Attachments
7.     Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides – Kauniina kuolleet
8.     Lionel Shriver: Poikani Kevin
9.     Charlie Jane Anders: All the Birds in the Sky
10.  L. M. Montgomery: Perinnönjakajat
11.   Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
12.  V. E. Schwab: Magian syvempi sävy
13.  Aki Ollikainen: Musta satu
14.  Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
15.  Joe Abercrombie: Ase itse
16.  Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
17.  Claire Machintosh: Anna minun olla
18.  Meg Jay: The Defining Decade: Why Your Twenties Matter-And How to Make the Most of Them Now
19.  Siiri Enoranta: Josir Jalatvan eriskummallinen elämä
20.  Liisa Karvinen: Riisiä tiskin alta
21.  Rainbow Rowell: Wayward son
22.  Alain Claude Sulzer: Kaikki hajoaa
23.  Scott Lynch: Locke Lamoran valheet
24.  Thomas Harris: Punainen lohikäärme
luettuja: 24, omasta hyllystä: 10

Vuosi 2019 oli hyvä kirjavuosi. Alkuvuodesta luin paljon ja haaveilin jopa Helmet- lukuhaasteen täyttämisestä. Perinteisesti hyvä lukuputki kuitenkin katkesi kesän saavuttua. Jostain syystä luen aina vähemmän kesällä kuin muina vuodenaikoina. Ehkä olen kesäisin enemmän ulkona? Tai sitten vuodenajassa on jotain hassulla tavalla passivoivaa, kun aikataulut ovat yleensä väljät. Vaan mitäpä siitä määrästä, laatu ratkaisee. Erityisen iloinen olen siitä, että tulin viimein lukeneeksi Bulkakovin Saatana saapuu Moskovaan. Muistan jo lapsena, kuinka tuon romaanin nimi kiehtoi minua ja teos roikkuikin ikuisuuden lukulistalle. Ilokseni sain huomata, että se lukukokemus hyvin hauska ja viihdyttävä ja teos saavutti heti aseman yhtenä lempikirjoistani.

Huomaan kuluneena vuonna lukeneeni erityisen paljon scifiä ja fantasiaa  - ihmekkös siis, jos kirjavuosi on tuntunut antoisalta. Vuoden odotetuin kirja oli ehdottomasti Rowellin Wayward son, jota nyt muistellessa jättikin vähän valjun jälkimaun. Fangirl ja Carry on olivat toisaalta niin hyviä, ettei niiden tekemään vaikutusta ihan heti ylitetä. Luin Siiri Enorannan tuotannon ehkäpä toistaiseksi parhaan teoksen Josir Jalatvan eriskummallisen elämän, jossa minulla kesti päästä alkuun, mutta jota en olisi halunnut lopettaa. Loppuvuodesta luettu Locke Lamoran valheet olikin mainio teos, enkä ollenkaan ymmärrä, miksi se jäi aikoinaan minulta pari kertaa kesken. Kiitänkin nyt itseäni siitä, että olen tahattomasti säästänyt joitain moderneja fantasiaklassikkoja tulevaisuuden varalle.

Muita hyviä lukukokemuksia olivat Aki Ollikaisen Musta satu ja Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta. Lionel Shriverin Poikani Kevin on jäänyt mieleen ristiriitaisena kirjana. Se oli mielenkiintoinen epäluotettavine kertojineen, mutta odotin ehkä jotain psykologisesti uskottavaa tarinaa joukkomurhaajaksi kehittymisestä. 

Muutamia pettymyksiäkin kirjavuoteen mahtui. Adam Silveran More Happy than Not oli hyvin omituinen teos. Juoneen oli lainattu elokuvaa Tahraton mieli ja lopputulos oli uskomattoman lohduton. En suosittele kenellekään. Tuntuu myös pahalta sanoa, että Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät tuotti pettymyksen, sillä Lumikko ja yhdeksän muuta on erinomainen ja nautin myös romaanista Sielut kulkevat sateessa. Maija Haaviston Adeno jätti kylmäksi lupaavasta alkuasetelmasta huolimatta ja Virgin Suicides mystifioi liiaksi tyttöyttä, vaikka se kai sen romaanin idea onkin.

Tilastojeni perusteella vuoden lukusaalis on yleensä kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen kirjan luokkaa. Täten asetin Goodreadsin lukutavoitteenkin maltillisesti kahteenkymmeneenviiteen. Helmet- lukuhaaste ei innosta aiempien vuosien tapaan, sillä olen jo luopunut ajatuksesta, että saisin sitä koskaan valmiiksi. Jotain tavoitteita tulee aina toki olla, joten sellainen voisi olla Susanna Clarken Jonathan Strangen & herra Norrelin lukeminen viimein kokonaan. Kirja on kärsinyt samasta ongelmasta kuin Locke Lamora: se on kököttänyt hyllyssäni vuosia, sen pitäisi olla hyvä ja se on aloitettu pariin kertaan. Itse asiassa olen pitänytkin kirjasta, mutta se on aina jäänyt jonkun muun lukemiston jalkoihin. Nyt kun olen muuttanut lukutapojani radikaalisi niin, että luen lähes aina vain yhtä kirjaa kerrallaan, voisi olla paremmat mahdollisuudet käydä kyseiseen teoksen kimppuun. Clarkelta ilmestyy syksyllä uusi romaani, joten olisi hauska lukea tämä aiempi ennen sitä. Toinen tavoite voisi olla lukea vuoden aikana muutama japanilainen romaani. Vuosi 2020 tulee olemaan graduntäyteinen – tai ainakin kevätkausi – joten vastapainoksi tarvitaan hyviä romaaneja ja muutakin viihdykettä.

4 kommenttia:

  1. Luin Mustan sadun pari vuotta sitten, ja joka kerta, kun näen kirjasta edes maininnan, turhaudun todella paljon, sillä en ymmärtänyt kirjan lopetusta. Luin kirjan lopun monta kertaa, enkä siltikään tajunnut :D Josir Jalatvan eriskummallinen elämä on kyllä todella hyvä kirja, ja itse ihastuin ikihyviksi myös Harjukaupungin salakäytäviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ymmärrän turhautumisen. :D Pakko tunnustaa, etten minäkään ymmärtänyt Mustan sadun lopetusta ja ehkäpä kokonaisuus olisi eheämpi, jos loppuratkaisussa olisi jotain järkeä. Harjukaupungin salakäytävissä oikeastaan pidin monesta asiasta, kuten siitä, miten lapset (Tourulan viisikko) näkevät tavallisen salaperäisenä ja jännittävänä, tarinan sijoittamisesta Jyväskylään ja elämän elokuvallistamisen oppaasta. Se rakkaustarinapuoli ei vaan oikein sytyttänyt, koska olen vahvasti sitä mieltä, että entiset heilat kuuluvat menneisyyteen. :D

      Josir Jalatvan eriskummallisessa elämässä oli ihanaa, kuinka Josir ja Micholei pitivät yhtä kaikista (hyvin eksistentiaalisella tasolle olevista) ongelmista huolimatta. Ylipäätään sirkusporukka oli symppis ja olin innoissani, kun pääsin lukemaan tarinaa niin monen erilaisen ja kiinnostavan hahmon näkökulmasta.

      Poista
  2. Oletpa lukenut paljon hyviä kirjoja. Hyvä lukuvuosi! Olen itsekin lukenut noista monta, esim Lumikko ja yhdeksän muuta ja Pitkän päivän ilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuosi oli tosiaan kirjojen suhteen antoisa! Asiaan vaikuttanee se, että valitsin luettavaksi monia sellaisia kirjoja, joiden tiesin olevan suosittuja ja jotka olivat vetäneet puoleensa jo pitkään. Ajattelin tänä vuonna noudattaa vähän samaa kaavaa ja lukea esim. jotain kehuttuja spefiklassikoita, jotka jostain syystä ovat jääneet lukematta.

      Poista