sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Dmitri Gluhovski: Metro 2033

Vuosi 2033. Ydinsodan jälkeisessä maailmassa ihmiskunnan rippeet elävät Moskovan synkeissä metrotunneleissa. He taistelevat olemassaolostaan pimeydessä kehittyviä uhkia vastaan, ja kilpailevat metroasemat käyvät kamppailua linjojen hallinnasta.
Maanpäällinen sivilisaatio on menneisyyttä, muistoissa elävä myyttien ja legendojen rakennusaine. Radioaktiivinen säteily on kiihdyttänyt evoluutiota ja synnyttänyt uusia organismeja. Uuden maailman ravintoketjussa ihminen ei ole enää luomakunnan kruunu, vaan selviytymisvaistoonsa tukeutuva tunnelirotta.
Hajaannuksessa elävää pakolaisten maanalaista valtakuntaa uhkaa tuho. Nuori Artjom ymmärtää kauhukseen, että ihmiskunnan kohtalo on tullut hänen kannettavakseen.

Eräs ystäväni totesi pari vuotta sitten olevansa jo täysin kyllästynyt kaikkeen post-apokalyptiseen viihteeseen. No, minä en onneksi ole, ainakaan niin kauaa kun löydän sellaista kirjallisuutta kuin Dmitri Gluhovskin Metro 2033. Metro 2033 vei heti ajatukseni kauan sitten lukemaani Katsuhiro Otomon sarjakuvaan Akira, jossa oli hyvin samankaltainen tunnelma. Yhtäläisyyksiä löytyi myös Strugatskien Huviretkeen tienpientareelle, sillä Gluhovski on höydyntänyt tuomalla stalkerit omaan teokseensa.
Metro 2033 on pitkälti yhteiskuntakuvaus. Artjomin rooli päähenkilönä on lähinnä toimia lukijan silminä Artjomin harhaillessa pitkin metroa. Vasta loppupuolella hän muuttuu enemmän toimijaksi, kuin vain tapahtumien tarkkailijaksi. Artjomin tapaamat henkilöt ovat toteuttavat myös matkaoppaan funktiota. Heidän pitkät monologinsa ja keskustelunsa taustoittavat tarinaa ansiokkaasti. Joku voisi pitää seuraavaa erittäin kerettiläisenä, mutta en voi mitään sille, että tällainen kiertomatkailu tuo mieleeni Danten Jumalaisen näytelmän. Gluhovski on kuvailussaan perinpohjainen ja toimintaa kirjassa on vähänlaisesti, mikä tekee kohtauksista oikeastikin jännittäviä. Vaikka takakansi lupaa Artjomista jotakin eeppistä ihmiskunnan pelastajaa, messiaanisuus ei lopulta ilokseni toteutunut ihan kliseisimmällä tavalla.
Gluhovski osaa olla selittämättä lukijalle auki kaikkea ja monet asiat jäävätkin huhupuheen tasolle. Tämä sopii teokseen erinomaisesti, sillä on luontevaa ajatella, että hyvin rajoitetulla alueella elävät ihmiset täyttävät puutteita tietämyksessään kaikella kuulemallaan. Minusta oli mielenkiintoista seurata, miten ihmisyhteisö selviää poikkeuksellisissa oloissa ja miten se järjestyy uudelleen. Samasta syystä olen pitänyt ylipäätään erilaisista selviytymistarinoista.  
Siitä huolimatta, että pidin Metro 2033:sta paljon, siinä häiritsi korostettu maskuliinisuus ja naiskuva, voisi myös sanoa naishahmojen puute. Kirjassa on ainoastaan yksi nainen, joka esitellään nimeltä ja hänelläkään ei taida olla repliikkejä. Vähäiset naishahmot ovat lähinnä hysteerisiä ja ylipäätään stereotyyppisesti kuvattuja. Metron kovimmat tyypit sen sijaan ovat karskeja, kylmäverisiä sotilaita. Tiedä sitten kieliikö tämä asetelma jotain kirjailijan kotimaan asenneilmapiiristä tai ihanteista. Muuten tuntuu aika hullulta, että 2000-luvulla kirjoitetussa teoksessa naisten rooli voi olla näinkin olematon, etenkin kun naiset yleensä ovat merkittävä osa elävää yhteiskuntaa. Tietääkseni Gluhovski on hieman korjannut tilannetta Metron jatko-osassa ja syytä todella olisikin. Lisäksi Gluhovskin kuvailemat uudet organismit eivät ole uskottavia, sillä ei mikään sätely synnytä täysin mutatoituneita elämänmuotoja muutamassa kymmenessä vuodessa. Kuitenkaan tämä puoli ei lopulta ollut erityisen keskeinen, sillä vihulaisia esitellään varsin vähän, eikä siksi jäänyt erityisemmin hampaankoloon.
Metro 2033 on hidastempoinen kiertomatka Gluhovskin luomassa maailmassa ja jos ei satu olemaan genren tai kirjoitustyylin ystävä, se saattaa käydä pitkästyttäväksi. Koska satuin pitämään molemmista, Metro 2033 on ollut tähän asti vuoden paras lukukokemus ja kirja, jota en olisi millään laskenut käsistäni. Suosittelen kaikille postapokalypsestä pitäville lukijoille, joita synkkyys tai ajoittainen äijämäisyys ei liiaksi kauhistuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti