En ollut erityisesti suunnitellut lukevani Kingiltä juuri Tervetuloa Joylandia, mutta se jotenkin houkutteli minua puoleensa (Kingille epätyypillisellä) ohuudellaan ja veikkasin sen olevan passelia matkalukemistoa. Lukukokemuksen perusteella uskallan väittää, että kauhun kuningas saa asiansa esitettyä ihan kelvollisesti, vaikka sivumäärä jäisikin alle tuhanteen.
Tervetuloa Joylandiin on kuitenkin kirjailijan tyylille uskollisesti nostalginen,
pieneen kaupunkiin sijoittuva kasvutarina, unohtamatta muutamia yliluonnollisia
elementtejä. Mieleen tulivat Kingin tuotannosta lukemani Pedon sydän sekä Ruumis.
Päähenkilö on 21-vuotias Devin, joka muistelee nuoruutensa kesää huvipuistossa.
Olen miettinyt usein, miten King onkaan saavuttanut niin suuren aseman nimenomaan
kauhukirjailijana, sillä mielestäni hänen teoksensa eivät ole millään tavalla pelottavia.
Totta puhuen, monet Kingin luomat kauhujutut ovat usein vähän höpsöjä, kuten Hohdon pensaseläimet. Sen sijaan olen
nauttinut Kingin ajankuvasta ja tietynlaisesta melankoliasta, joka liittyy
lapsuuden tai nuoruuden päättymiseen. Ja joo, höpsöistä pensaseläimistä
huolimatta Hohto on oikeasti loistava.
Tervetuloa Joylandiin ei erityisemmin yllättänyt tai kauhistuttanut, mutta
vastasi omiin odotuksiini keveydestä ja sopivasta tuttuudesta. Mukana on pieni
rikosarvoitus, jonka ratkaisu oli valitettavan hölmö ja ärsyttävä. Jännitystä ja kauhua olisi saanut olla enemmänkin. Tätä lukuun
ottamatta kyseessä on ihan sympaattinen teos. Devin on mukava päähenkilö ja sydänsuruissaan
jopa vähän samaistuttava. Amerikkalaisen elämänmenon ja huvipuistomaailman kuvaaminen
oli viihdyttävää. Jospa Kingin tuotannossa kannattaakin keskittyä näihin vähän
lyhyempiin tapauksiin, joita lukiessa ei ensimmäisenä ala kaivata editoinnin
perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti