Stalker – huviretki tienpientareelle on
neuvostoliittolaisten veljesten scifiklassikko vuodelta 1972. Jostakin syystä
he ovat päättäneet sijoittajaa tarinan Kanadaan, eivätkä siis kotikulmilleen. Miksi Kanada? En tiedä, sillä ei oikeastaan ole tarinan kannalta edes merkitystä. Kirjan
kertoo vyöhykkeistä, joilla ulkoavaruuden olennot ovat vierailleet, ja sitten
jättäneet sinne mitä erikoisempia tavaroita stalkerien saaliiksi. Toisaalta
vyöhykkeillä on myös mystisiä luonnonilmiöitä, jotka voivat viedä hengen
kokemattomalta vierailijalta.
Stalkerin lähtöasetelma on mielestäni hyvä, ja antaa
mahdollisuuksia ties mihin. Kirja on varsin lyhyt (suomenkielinen painos 216)
eikä sivuja mielestäni käytetä kovinkaan tehokkaasti. Tarina laahaa puolet
kirjasta ja vasta selkeästi loppupuoliskolla kertomus alkaa vetämään enemmän. En
tiedä vaikuttaako kirjan rakenteeseen se, että kirjoittajia on kaksi. Ikään
kuin punainen lanka puuttuisi.
WSOY:n painaman kirjan takakansitekstissä lukee seuraavaa:
”Alamaailman
puolivillaiset ’stalkerit’, yhtenä heistä kirjan antisankari rento jätkä Red,
tekevät henkensä kaupalla kahmimisreissuja tarkoin vartioidulle vyöhykkeelle.
Kuin ihminen omille vaaranalaisille alueilleen, jos niin halutaan tulkita.”
Tämä teksti on mielestäni hieman hassu, sillä
puolivillaisella tarkoitetaan tietääkseni vähän huonoa/tyhmää, eivätkä kirjan
henkilöt varsinaisesti olleet kumpaakaan. Myöskin siitä, kuinka rento jätkä ja
missä määrin antisankari Red on, voidaan olla montaa mieltä. No okei, on hän
aika rento tyyppi jos vertaa Andrei Tarkovskin filmatisoinnin stalkeriin.
Ehdotettu tulkinta siitä, että Vyöhyke edustaa
ihmismieltä, on ihan kiva, mutta mielestäni mikään kirjassa itsessään ei ohjaa
lukijaa tulkitsemaan kertomusta tältä näkökannalta. Mietinkin, miten niin monet
muut lukijat ovat onnistuneet löytämään Stalkerista jotain todella syvällistä.
Onko minulta jäänyt jotain olennaista hiffaamatta?
Vahvin puoli Stalkerissa on hieman pahaenteinen
tunnelma, johon on helppo upota. Myös loppuratkaisu oli mielenkiintoinen. Oma
lukunsa on jo aiemmin mainittu Tarkovskin taide-Stalker, joka nauttii
elokuvaharrastajien lähestulkoon harrasta palvontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti