On kaksi kirjaa, jotka
minulle tulivat välittömästi mieleen Hävitystä
lukiessa: Stanislav Lemin Solaris ja
ennen kaikkea Arkadi ja Boris Strugatskin Stalker.
Kuten Solariksessa, Hävityksessä tärkeä elementti on
ihmiselle vieraan ymmärtäminen. Alueelle X lähetettävät retkikunnat koostuvat
eri alojen tieteilijöistä, ja he pyrkivät kukin omaa asiantuntemustaan käyttäen
selittämään alueen ilmiöitä. Aivan kuten Stalkerissa,
Alueella X tapahtuu poikkeuksellisia, selittämättömiä ilmiöitä, se on tiukasti
eristetty ja vaarallinen ja siellä on suuri todennäköisyys menettää joko
henkensä tai mielenterveytensä. Retkikunnan jäseniä ei kutsuta nimellä, he ovat
vain biologi, maanmittari, psykologi ja antropologi. Vähän kuten Tarkovskin
elokuva-Stalkerin stalker, professori ja kirjailija.
Lukija ei opi tuntemaan
kirjan hahmoista kuin kertojan, biologin, ja takaumien kautta hänen miehensä.
Muut jäävät hyvin yksiulotteisiksi, mikä on toki perusteltavaa sillä, että henkilöt
eivät varsinaisesti tunne toisiaan ja ryhmän sisällä vallitsevan
epäluottamuksen vuoksi eivät tutustukaan. Annetun tehtävän vuoksi heidän ei
edes tule jakaa keskenään henkilökohtaisia asioita. Harmillista kyllä, myös
päähenkilö tuntuu olevan vain kanava, jonka kautta tapahtumia tarkastellaan.
Niin paljon kun hän kertookin menneisyydestään, hänen hahmonsa on etäinen.
VanderMeer ei luo kenestäkään elävää ja persoonallista.
Lyhyestä sivumäärästä
huolimatta Hävitys ei onnistu
pitämään jännitettä ja mielenkiintoani yllä loppuun saakka. Minua ei haittaa
se, että kaikkea ei selitetä. Sen sijaan en jaksa lukea päähenkilön psykedeelisitä
tuntemuksista, jotka eivät ole kiinnostavia eivätkä kuljeta tarinaa mihinkään. Viimeiset
sivut olisi tehnyt mieli vain selata kunnolla lukematta.
Tuntemattomat asiat
kiehtovat ja pelottavat mieltä. Kauhuelokuva ei ole enää niin pelottava, kun
ihmisiä murhaava elävä kuollut paljastetaan katsojille, ja sitä vastaan
otellaan pesäpallomailoin. Saa nähdä, onko Etelärajan tarina kiinnostava, kun
salaisuudet alkavat paljastua. Aion lukea jatko-osatkin, sillä Hävityksessä on potentiaalia. Se mitä
jäin kaipaamaan on ehkä vahvempi psykologinen ote.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti