Kirjallisia muisteloita

Aina on hyvä hetki menneiden muisteluille, eikö totta? Ainakin jos kyse on kirjallisuudesta. Jokaisella sukupolvella on omat nuortenkirjansa. Näin minulle myös valisti se antikvariaatinpitäjä, jolle yritin kerran kaupata jotain vanhoja nuortenkirjojani. Ovat kuulemma tusinatavaraa, joka ei mene enää kaupaksi. Klassikot, Verne, Blyton, Montgomery ja muut ovat tietty eri juttu. Kirjastosta olen vielä bongannut niitäkin kirjoja, joita itse nuorena luin…tosin kasvavissa määrin poistokirja-hyllyltä. Tässä on muutamia poimintoja noiden huolettomien vuosien lukuhetkistä, oi niitä aikoja!

Francine Pascal: Sweet Valley High

En muista, luinko peräti kaikki suomennetut osat tästä sarjasta. Sweet Valley High-kirjoissa seikkailevat täydellisen kauniit kaksoissisarukset Elizabeth (Liz) ja Jessica Wakefield. Heillä on molemmilla auringon raidoittamat vaaleat hiukset ja merensiniset silmät, mutta luonteeltaan he ovat kuin yö ja päivä… vai mitenkäs se jokaisessa osassa toistuva kuvaus taas menikään. Tyypilliseen tapaan, lukioelämä on pääasiassa cheerleaderingia, koulun lehden toimittamista ja muuta harrastamista.

Minua hämmensi aina päähenkilöiden ikä. He olivat 16-vuotiaita, mutta vaikuttivat parikymppisiltä. Jessicallakin oli jatkuvasti treffit jonkun kanssa tai uusi poikaystävä käsipuolessa. Sarja keskittyi paljon juurikin ihmissuhteisiin, ihastumisiin ja niin edelleen, hömppää puhtaimmillaan. Joku näissä kirjoissa silti vetosi ja välillä niissä myös oli sellaisia aiheita, jotka olivat lähempänä varhaisteini-ikäistä, kuin loputtomat seurustelukuviot. Esimerkkinä vaikkapa tarina, jossa Elisabethin lapsuudenystävä palaa maisemiin ja onkin muuttunut, mitä Elisabethin on vaikea hyväksyä.

Lyhytnäköisesti olen kantanut omat Sweet Valley High-kirjani kirpparilla, olisi ollut hauskaa kaivaa joku niistä esiin ja fiilistellä.

Robin Jarvis: Deptfordin hiirten seikkaluja

Tämä nuorten fantasiasarja on mielestäni varsin laadukas. Siinä oli hyviä hahmoja ja jännitystä: muistan vieläkin miten innokkaasti nämä kirjat aikanaan ahmin. Ensimmäisen osan (Pimeyden kutsu) kansikuva näyttää melko pehmolta, mutta jo ensimmäisillä sivuilla eräs hahmoista kuolee. Sarjan loppukaan ei ollut perinteisessä mielessä onnellinen, mikä on ilahduttavaa. Lempihahmojen puolesta sai pelätä loppuun saakka, mikä oli ratkaiseva ero verrattuna siihen geneeriseen nuortenkirjallisuuteen, jota paljon lueskelin.

Ostin kirjaston poistomyynnistä Deptfordin hiirten viimeisen osan, Tilinteon hetken, mutta en ole kuitenkaan lukenut sitä uudelleen. Saa nähdä murskautuvatko mielikuvat.

Ellinor Rafaelsen: Katja-sarja

Katja-kirjojen päähenkilönä seikkailee Katja-niminen (yllättävää) norjalainen valokuvausta harrastava nuori nainen. Ensimmäisissä kirjoissa Katja on muistaakseni vielä alaikäinen. Suurin osa kirjoista tapahtuu ulkomaanmatkalla, jossa Katja saa aina tietää liikaa jostakin hämäräpuuhasta ja hänet täytyy vaientaa! Täpärien tilanteiden jälkeen hän kuitenkin aina pääsee pälkähästä ja konnat toimitetaan poliisille.

Muistan pitäneeni Katja-kirjoja ihan hyvinä. Tarinoissa oli huomattavaa samankaltaisuutta mm. Neiti Etsiviin, Mystery Clubeihin ja 7 tassua ja Penny-kirjoihin. Kaikissa näissä toistuu sama kuvio, jossa päähenkilö nuuskii jotain asiaa ja sitten mennään. Tämä alkoi lopulta hienoisesti kyllästyttämään, etenkin kun nuorten päähenkilöidemme selviytyminen oli useimmiten kaikkien todennäköisyyksien vastaista.

Toki päähenkilöiden reippaus ja neuvokkuus oli ilahduttavaakin. Kirjoissa käsiteltiin myös nuorten elämässä keskeisiä asioita mukavalla tavalla, jossa kaikki konfliktit ratkesivat aina lopulta parhain päin. Näihin hieman epärealistisen seikkailullisiin hahmoihin oli kuitenkin helpompi samaistua kuin kapinallisiin ongelmateineihin, joista muutamista muista nuortenkirjoista luin.

----

Olen käsityksessä, että nykynuoret lukevat ainakin Soturikissoja sekä dystopiakirjallisuutta. Saa korjata, jos olen väärässä. Johonkin tällaiseen kirjaan voisin itsekin tarttua ihan uteliaisuudesta. Jotenkin minulla on tunne, että vaikka miljöö vaihtuu, perusrakenteet pysyvät samoina.