maanantai 20. kesäkuuta 2016

Rainbow Rowell: Fangirl



Rainbow Rowellin Fangirl on kiinnostava ja mieltä lämmittävä kirja. Päähenkilö Cath aloittaa opinnot yliopistossa samaan aikaan kaksoissiskonsa Wrenin kanssa. Cathin järkytykseksi Wren haluaakin ottaa etäisyyttä siskoonsa, tutustua ihmisiin ja käydä juhlissa sen sijaan, että nörtteilisi Cathin kanssa ja kirjoittaisi fanfictionia. 

Luen varsin harvoin itseni ikäisten (tai nuorempien) elämästä kertovia tarinoita. Paitsi jos kyseessä on fantasiakirja, joissa fiilispohjalta sanoisin päähenkilöiden olevan lähinnä nuoria. En osaa verrata Fangirlia muuhun genren kirjallisuuteen ja sanoa, onko se lajityypissään konventionaalinen vai ei. 

Minuun se joka tapauksessa teki vaikutuksen erinomaisilla hahmoillaan ja samaistuttavuudellaan. Fangirlissa Cathin ongelmat ovat helposti lähestyttäviä ja niitä voi ymmärtää, vaikka ei olisi itse kokenut samaa. En esimerkiksi ole enää yhtä innostunut fanfictionin lukija kuin vielä joitain vuosia sitten, mutta aihe tuntuu silti läheiseltä. Cath kirjoittaa fanfictionia mieluummin kuin kohtaa vaikeita asioita. Ymmärrän tämän eskapismin erittäin hyvin, kuten varmasti monet kirjallisuudesta nauttivat ihmiset. Ylipäätään pidin siitä, miten kirjassa käsiteltiin sekä fanikulttuuriin liittyviä asenteita että sosiaalisia ongelmia.

Fangirlin suurin vahvuus on ehdottomasti henkilöiden välisissä suhteissa ja niiden kehittymisestä. Kirjassa on runsaasti dialogia, jota on todella ilo lukea. Rowellin hieman sarkastinen huumori toimi ainakin minuun ja toi välillä mieleen Bryan Lee O'Malleyn Scott Pilgrim-sarjakuvat. Pääpaino kirjassa on kuinka Cathin kokemuksissa ja kasvussa, mitään vauhdikkaita tai monimutkaisia juonenkäänteitä on turha odottaa. 

Välillä että kirjan maailma tuntuu turhankin suppealta. Tätä tietenkin perustelee se, että Cath viettää suurimman osan ajastaan joko huoneessaan tai kirjastossa eikä ole erityisen innokas tutustumaan muihin. On kuitenkin paljon kirjoja, joissa keskushahmoja on vain muutamia ja silti tuntuu siltä, että ihmisiä on paljon ympärillä. Tästä pienoisesta miinuksesta huolimatta voin todeta, että Fangirl on ollut tämän vuoden positiivisimpia ja ilahduttavampia lukukokemuksia.

2 kommenttia:

  1. Fangirl on aivan ihana! Itse samaistun Cathiin todella paljon, tiedä sitten, onko se hyvä vai huono asia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän mitä tarkoitat. Minäkin samaistuin Cathiin joissakin asioissa, mutta olen ihan iloinen etten koe sosiaalisia tilanteita samalla tavalla kauhistuttaviksi. Fangirlissä on kuitenkin todella positiivista se, että Cathin ei tarvitse väkisin olla ulospäinsuuntautunut, jotta hänellä voisi olla ystäviä. Sitä, että on valtavan sosiaalinen, ei esitetä pelkästään hienona ja tavoiteltavana. Mieluummin tutustuisin Cathiin kuin Courtneyhin.

      Poista