Rainbow Rowellin Fangirl on kiinnostava ja mieltä lämmittävä
kirja. Päähenkilö Cath aloittaa opinnot yliopistossa samaan aikaan
kaksoissiskonsa Wrenin kanssa. Cathin järkytykseksi Wren haluaakin ottaa
etäisyyttä siskoonsa, tutustua ihmisiin ja käydä juhlissa sen sijaan, että nörtteilisi
Cathin kanssa ja kirjoittaisi fanfictionia.
Luen varsin harvoin
itseni ikäisten (tai nuorempien) elämästä kertovia tarinoita. Paitsi jos
kyseessä on fantasiakirja, joissa fiilispohjalta sanoisin päähenkilöiden olevan
lähinnä nuoria. En osaa verrata Fangirlia
muuhun genren kirjallisuuteen ja sanoa, onko se lajityypissään
konventionaalinen vai ei.
Minuun se joka tapauksessa teki vaikutuksen
erinomaisilla hahmoillaan ja samaistuttavuudellaan. Fangirlissa
Cathin ongelmat ovat helposti lähestyttäviä ja niitä voi ymmärtää, vaikka ei
olisi itse kokenut samaa. En esimerkiksi ole enää yhtä innostunut fanfictionin
lukija kuin vielä joitain vuosia sitten, mutta aihe tuntuu silti läheiseltä. Cath
kirjoittaa fanfictionia mieluummin kuin kohtaa vaikeita asioita. Ymmärrän tämän
eskapismin erittäin hyvin, kuten varmasti monet kirjallisuudesta nauttivat
ihmiset. Ylipäätään pidin siitä, miten kirjassa käsiteltiin sekä
fanikulttuuriin liittyviä asenteita että sosiaalisia ongelmia.
Fangirlin suurin vahvuus
on ehdottomasti henkilöiden välisissä suhteissa ja niiden kehittymisestä.
Kirjassa on runsaasti dialogia, jota on todella ilo lukea. Rowellin hieman
sarkastinen huumori toimi ainakin minuun ja toi välillä mieleen Bryan Lee
O'Malleyn Scott Pilgrim-sarjakuvat.
Pääpaino kirjassa on kuinka Cathin kokemuksissa ja kasvussa, mitään
vauhdikkaita tai monimutkaisia juonenkäänteitä on turha odottaa.
Välillä että kirjan maailma
tuntuu turhankin suppealta. Tätä tietenkin perustelee se, että Cath viettää
suurimman osan ajastaan joko huoneessaan tai kirjastossa eikä ole erityisen
innokas tutustumaan muihin. On kuitenkin paljon kirjoja, joissa keskushahmoja
on vain muutamia ja silti tuntuu siltä, että ihmisiä on paljon ympärillä. Tästä
pienoisesta miinuksesta huolimatta voin todeta, että Fangirl on ollut tämän
vuoden positiivisimpia ja ilahduttavampia lukukokemuksia.
Fangirl on aivan ihana! Itse samaistun Cathiin todella paljon, tiedä sitten, onko se hyvä vai huono asia...
VastaaPoistaYmmärrän mitä tarkoitat. Minäkin samaistuin Cathiin joissakin asioissa, mutta olen ihan iloinen etten koe sosiaalisia tilanteita samalla tavalla kauhistuttaviksi. Fangirlissä on kuitenkin todella positiivista se, että Cathin ei tarvitse väkisin olla ulospäinsuuntautunut, jotta hänellä voisi olla ystäviä. Sitä, että on valtavan sosiaalinen, ei esitetä pelkästään hienona ja tavoiteltavana. Mieluummin tutustuisin Cathiin kuin Courtneyhin.
Poista