Summa summarum II

Ja kas, tammikuu on jo täällä. Juuri kun olin tottunut elämään vuodessa 2017, siirrytäänkin hurjaa vauhtia seuraavaan vuoteen.  Itse asiassa joskus tuntuu että olen vieläkin henkisesti toissa vuodessa.

Olen jo pitkään yrittänyt vähän rajoittaa kirjojen hankkimista, mutta tänäkin vuonna tuli hyllyyn niin monta uutta asukkia, etten edes kehtaa laskea niitä. Tai mikä kauheampaa, en edes välttämättä muista kaikkia. Edistystä sentään on tapahtunut siinä, että olen huomattavasti aiempia vuosia tehokkaammin lukenut hankkimiani kirjoja. Kirjahylly vaatii silti edelleen perkaamista.

Listat ovat parhaita, joten tietenkin tässä postauksessa on sellainen. Saanen esitellä: vuonna 2017 lukemani kirjat. Lihavoidut ovat omia.

1. Juuli Niemi: Tuhat tytärtä

2. J.S. Meresmaa, Markus Harju (toim.): Koneita ja korsetteja

3. David Suchet: Hercule Poirot ja minä

4. Becky Albertalli: Simon vs. The Homo Sapiens Agenda

5. Dmitri Gluhovski: Metro 2033

6. John Tiffany: Harry Potter ja kirottu lapsi

7. Muriel Barbery: Siilin eleganssi

8. Leena Krohn: Valeikkuna

9. Umberto Eco: Edellisen päivän saari

10. Alan Lightman: Einsteinin unet
11. Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani
12. Siri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä
13. E.M. Forster: Hotelli Firenzessä

14. Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous

15. Virgina Woolf: Orlando

16. Patricia Hightsmith: Lahjakas herra Ripley

17. Juha Metso, Ville Haapaniemi, Kauko Röyhkä: Et kuitenkaan usko… Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä
18. Rainbow Rowell: Eleanor & Park
19. Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi
20. Monika Fagerholm: Lola ylösalaisin
21. Arhur Schnitler: Unikertomus

22. Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi
23. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

24. Volter Kilpi: Alastalon salissa

luettuja: 24

omasta hyllystä: 12

Vuonna 2017 luin huomattavan paljon hyviä kirjoja. Uusiksi suosikeikseni nousivat Rimmisen Pussikaljaromaani, Ursula le Guinin Pimeyden vasen käsi, Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta, Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä ja Dmitri Gluhovskin Metro 2033.  Nämä kaikki olivat kirjoja, joita en olisi malttanut laskea kädestäni. Muutkin vuoden aikana lukemani kirjat olivat pääosin oikein hyviä. Econ Edellisen päivän saari oli aika huikea kirja omalla tavallaan, mutta oli minulla kesken hieman liian kauan. Nyt tosin tekisi taas mieli tarttua Ruusun nimeen, joka on Sormusten herran ohella ehdottomasti lempikirjojani. Alastalon salista ei muodostunutkaan uutta lemppariani, sanoisin jopa pettyneeni hieman. Muutamat kirjat eivät ihan istuneet omaan lukumakuuni, mutta kokeilemattahan ei voi tietää. Tänä vuonna haluaisin ehtiä lukemaan ehdottomasti enemmän. Saa nähdä onnistuisiko ikuisuusprojektini ”parempaa ajankäyttöä” viimeinkin.

Vuonna 2017 osallistuin ensimmäistä kertaa NaNoWriMoon. Olin leikitellyt ajatuksella osallistumisesta jo pitkään. Sanamäärällä en voi kauheasti kehua, mutta kannatti kokeilla. Olen aina potenut jonkinlaista kirjoitushimoa, mutta samalla kokenut kirjoittamisen melko vaikeaksi. Erityisesti proosakirjoittaminen on ollut minulle vieras ja pelottava maailma, mutta eipä muidenkaan tekstien kirjoittaminen mitenkään helppoa ole. Tunsin jopa NaNo-tekstiä aloittaessani lievää kauhua, vaikka kukaan ei ollut näkemässä kirjoituksiani. Nyt kun aloitus on tehty, proosakirjoittamiselle saattaa tulla jatkoa. Minulla on mielessäni monia asioita, joista haluaisin kirjoittaa. Tätä blogiakin olisi hauskaa päivitellä jatkossa taas hieman säännöllisemmin. Mietin eräänä iltana sitäkin, voisinko perustaa toisen blogin muita kirjoitteluita varten. Tykkään kuitenkin siitä, että tässä on niin selkeä oma aiheensa.

Koska vuosi 2017 oli varsin raskas, yritän olla asettamatta hirvittävää määrää tavoitteita tälle vuodelle. Opiskeluita on pakko priorisoida ja vapaa-ajasta kilpailee monen monta asiaa. Kirjojen suhteen on tosin yksi varsin selkeä suunnitelma: yksi latinaksi, yksi saksaksi ja yksi italiaksi.