perjantai 4. tammikuuta 2019

Summa summarum III



 Perinteiden ylläpito on tärkeää, siispä tässä pieni katsaus vuoden 2018 kirjamaailmaan.


1. Oscar Hijuelos: Vanhan herran joulu
2. Fred Vargas: Sinisten ympyröiden mies
3. Eli Easton: How to Howl at the Moon
4. Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
5. Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja
6. Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta
7. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
8. Risto Vahanen, Seppo Fränti: Jolo – 140 päivää panttivankina viidakossa
9. Philip K. Dick: Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi
10. Stephen King: Tervetuloa Joylandiin
11. Merete Mazzarella: Marraskuu
12. Ulla Donner: Spleenish
13. Stephen King: Kauhun vuodenajat II
14. Julian Barnes: Puhumalla paras
15. Jari Salminen: Koulun pirulliset dilemmat
16. Chinua Achebe: Kaikki hajoaa
17. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa
18. Alice Kuipers: Tervesin äiti
19. Arthur C. Clarke: Avaruusseikkailu 2001
20. Neil Gaiman: Hämähäkkijumala
21.
Philip K. Dick: Do Androids Dream of Electric Sheep?

luetut: 21, omasta hyllystä: 4

Edellisvuonna minulla taisi olla tavoitteena lukea mahdollisimman paljon kirjoja, jotka omistan. Saavutinkin tavoitteen varsin hyvin, ja puolet lukemistani kirjoista oli omasta hyllystä. Vuonna 2018 luin sen sijaan ennätysvähän omistamiani kirjoja: vain neljä kappaletta eli joka viidennen. Oikeastaan ei jaksa edes harmittaa, siellähän ovat hyllyssä odottamassa.

Voin myös rehellisesti todeta, että vuosi 2018 ei ollut minulle erityisen hyvä kirjavuosi, ehkä siksikin blogi on ollut varsin syvässä horroksessa. Ehkäpä omissa lukutavoissa olisi kehitettävää. Viime vuonna luin todella sirpaleisesti, jätin kirjoja kesken ja aloitin uusia tämän tästä. Keskeneräisiin teoksiin on ollut vaikea palata, kun ajatukset ovat niistä jo etääntyneet ja kenties siksi moni lukukokemus on jäänyt vaisuksi. Marraskuusta lähtien olen lukenut aina yhden kirjan kerrallaan loppuun, jotta mieleni ei vaeltelisi keskeneräisissä kirjoissa ja pystyisin paremmin keskittymään yhteen tarinaan kerralla.

Mikään ei kuitenkaan muuta sitä, että minun on ollut vaikea nauttia lukemisesta. Huvin sijaan huomaan lukevani usein vain siksi, että tekisin jotain järkevää sen sijaan, että roikkuisin tuntikausia netissä tekemässä jotain turhaa. Ratkaisu dilemmaan voisi joko olla se, että teen jotain muuta kuin luen, jos ei oikeasti huvita lukea (mitä?) tai valikoin luettavat kirjat entistä tarkemmin (toisaalta teen tätä mielestäni jo nyt). Jaksaa myös yhä kalvaa mieltä, että Dostojevskin Karamazovin veljekset, jonka parissa jumitin koko kesän, on edelleen kesken, eikä sen lukeminen tunnu yhtään sen houkuttelevammalta kuin aiemminkaan. 

Mietelmät viime vuodesta ovat siis varsin synkkiä. Toisaalta, jos haluaa ajatella positiivisesti (ja kuka ei halua), tästä on helppo parantaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti