Lyhyt katsaus historiankirjoitukseen

Viimeaikoina olen sattumoisin lukenut taas useita historiaa käsitteleviä tietokirjoja. Jokaisesta ei ole tarpeellista kirjoittaa erillistä merkintää, mutta haluan kuitenkin sanoa kirjoista muutaman sanasen.

Kai Häggman (toim.) Suomalaisen arjen historia 1: Savupirttien Suomi

Tämä on yksi ilahduttavimmista tenttikirjoista, joita olen koskaan lukenut. Eikä pelkästään siksi, että kirja on melko lyhyt ja helppolukuinen ja siinä on paljon kuvia. Teos on ensimmäinen osa Weilin+Göösin julkaisemasta ja Kai Häggmanin toimittamasta neliosaisesta sarjasta.

Kirja koostuu useista artikkeleista, jotka käsittelevät suomalaisten elämää useasta eri näkökulmasta: toimeentuloa, uskontoa, aateliston elämää, rikollisuutta ja oikeuskäytänteitä. Suurin osa artikkeleista on vetävästi kirjoitettu, vaikka asiaa ovatkin. Kirjoittajista Seppo Aalto ansaitsee tulla mainituksi erikseen. Hänen oikeushistoriaa käsittelevässä artikkelissaan tiivistyy hyvin suomalaisen historiakirjoittamisen tyyli. Tieteellinenkin teksti voi olla kuin dekkari, jonka loppuratkaisua lukija odottaa jännittyneenä.

Savupirttien Suomi on historiateos, joka on käsittääkseni kirjoitettu suurelle yleisölle ja se täyttää tehtävänsä erinomaisesti. Voisin sanoa sen jopa inspiroivan historian lukemiseen. Onnellisesti löysinkin tämän sarjan toisen osan (Säätyjen Suomi) kirjaston kierrätyshyllystä, vaikka minun tuskin sitä koskaan tarvitseekaan tenttiä.

Osmo Jussila, Seppo Hentilä, Jukka Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809-2009

Tämä pitkää aikaväliä Suomen historiassa käsittelevä teos on useana vuonna ollut pääsykoekirjana poliittiseen historiaan. Tunnen sympatiaa hakijoita kohtaan. Suomen poliittinen historia on erittäin kiinnostavaa, kirja vain on niin yksityiskohtainen, että voin kuvitella sen olevan harvinaisen tuskastuttavaa pääsykoelukemista. Näin yhden lukukerran perusteella en ainakaan itse pysty muistamaan kaikkia Suomen pääministereitä ja heidän hallituksiaan.

Poliittisen historian ongelmana ovat juuri liiat yksityiskohdat, joiden seasta on vaikeaa nähdä, mikä on oikeasti merkittävää. Toki kyseessä on teos, joka pyrkii tarjoamaan objektiivisen näkökulman historiaan ja siksi vahvat näkökulmat kirjasta puuttuivatkin. Olen kuitenkin iloinen, että tämä päätyi tenttikirjaksi ja tuli siten luetuksi.

Eric Hobsbawm: Age of Empire: 1875–1914

Eric Hobsbawm on varsin tunnettu nimi historioitsijoiden joukossa. Hän on erinomainen kirjoittaja ja vanha kommunisti ja nämä molemmat seikat näkyvät Age of Empiressa. Age of Empire on juuri sellaista historiaa, jonka lukemisesta nautin. Pidän siitä, että oikeasti lukijalla tarjotaan vahvoja argumentteja ja johtopäätöksiä sen sijaan, että luetellaan faktoja ja annetaan lukijan sitten arvailla, mikä oli tärkeää ja mikä ei. No, tietenkin sillekin on aikansa ja paikkansa. Hobsbawmin tyyliä ei todella voi pitää objektiivisena, sillä kirjoittajan ääni kuuluu erittäin vahvasti ja hän korostaa niitä asioita, jotka sopivat hänen luomiinsa argumentteihin.

“Nationalism therefore became genuinely popular essential when it was drunk as a cocktail. Its attraction was not just its own flavor, but its combination with some other component or components which, it was hoped, would slake the consumers’ spiritual and material taste”

Kirjassa on paljon asiaa, mutta asiat on ilmaistu selkeästi ja johdonmukaisesti, aina toisinaan myös hauskasti. Muutamia hänen kirjojaan on myös suomennettu.

C.A.Bayly: The Birth of the Modern World 1780-1914

Jos aiemmin puhuin suomalaisen historiankirjoituksen dekkarimaisuudesta, C.A. Bayly edustaa jotain aivan muuta. The Birth of the Modern World voisi olla oppikirjaesimerkki angloamerikkalaisesta tyylistä, jossa on runsaasti metatekstiä ja kirjoittaja selostaa vähän väliä, mitä aikoo seuraavaksi käsitellä. Johtopäätökset löytyvät vielä erikseen joka luvun lopusta. Baylya voisi pitää jopa lukijaa aliarvioivana, mutta toisaalta hänen ajatuksensa ovat välillä niin lennokkaita, että pieni kädestä pitäminen teki ihan hyvää.

Toivon kykeneväni tuomaan vertaistukea niille, jotka lukevat tätä samaa kirjaa. Kun aloitin, vihasin Baylya ja koko kirjaa. Kansikuva on kyllä komea kuin mikä. Baylylla on kuitenkin selkeät pääargumentit kirjassaan, vaikka ne välillä jäävätkin joidenkin hieman outojen ajatusten varjoon.  The Birth of the Modern World on uskomattoman kunnianhimoinen teos: käytännössä kuvaus siitä, kuinka maailma globaalilla tasolla kehittyi siihen, mitä se vuonna 1914 oli. Jos sattuu olemaan kyllästynyt eurosentriseen historiaan, kannattaa tarttua tähän. Kirjassa on paljon asiaa, joten kyky löytää olennainen on todella tarpeen. Itse olen siinä vähän huono ja lukijana liian perusteellinen, mutta kehitystä on tapahtumassa.